Nyt ollaan sitten tässä vaiheessa. Keittiön lattiaan on puhallettu sellueriste. Eilen illalla laitettiin päälle paperi. Seuraavaksi on sitten lattialautojen vuoro. Tarkoitus on löytää leveää ja paksua lattialautaa. Joka maalataan varmaankin vaalean harmaaksi.  

Siitä se pikku hiljaa edistyy. Mieli on iloinen ja  odottavainen! Joka päivä siellä täytyy käydä katselemassa. Aina ei ehditä mitään tehdä, mutta suunnitellaan ja ihastellaan.

Löysin ihanan, pienen runon, joka kuvastaa mielialaani katsellessani rakasta talovanhustamme. Runo on Ilpo Tiihosen ja kuuluu näin:

Tarvitset lujan päätöksesi

sen, minkä olet tehnytkin-

että täällä minä elän

enkä käänny takaisin.