Ruokablogien kärki

tiistai 29. tammikuuta 2013

                                                                     Tunnelmakuvia


Saisko täällä aamukahvit?


Radiokin pääsi paikoilleen. Ja keittiökirjaston ensimmäiset muuttivat Kotikumpuun. 

Nyt meillä vain puretaan, kaksi huonetta ja eteinen on purettu. Rakentaa ei voi ennen kuin lattiatkin on saatu avattua. Lattian purku on niin pölyistä hommaa, että ei kannata kattojakaan maalata ennen sitä. Siis puretaan lisää!
Marjuska 




lauantai 26. tammikuuta 2013

                                        SE OLI VESSA

Eilen illalla purettiin eteistä ja siellä olevaa wc:tä. Vessa rakennetaan samalle paikalle uudestaan. Ovi luultavasti siirretään oikealla olevalle seinälle. Siinä näkyy olleen aikaisemminkin ovi. Jostain syystä se on siirretty nykyiseen paikkaan.

Purettua ainesta kertyy kaatopaikalle roudattavaksi muutamia peräkärryllisiä. Polttopuutakin on tullut pitkäksi aikaa. Sellaista säästökuntoista materiaalia ei paljon ole. Seitsemänkymmentäluvun pontattua panelia on paljon, katot ja puolipanelit. Se rikkoontuu poisotettaessa eikä se ole kyllä kaunistakaan. Eipä sitä laitettaisi takaisin vaikka säilyisikin ehjänä.


Oikealla olevasta oviaukosta mennään keittiöön. Onneksi tällaista valmistakin jo on. Se antaa puhtia tähän projektiin!



SÄHKÖT ON !



Sähkömittareita on eteisessä kaksin kappalein. Toivottavasti toinen saadaan pois käytöstä, ei ne niin kauniita ole. 

Tämän päivän sanomalehdessa kerrotiin erään perheen taloremontista. Siinä perheenäiti sanoi lopuksi kauniisti, että "tämä on meille sellainen loppusijoituspaikka".

Minulle tämä talo merkitsee sitä samaa! 

Marjuska



keskiviikko 23. tammikuuta 2013

                                       KAALIPATAA

Tämä ei ole ruokablogi eikä siksi varmaan tulekaan. Mutta minulla on niin hyvä kaalipadan ohje, että haluan jakaa sen muillekin. Muutamalle ystävälleni olen sen antanutkin ja kaikki ovat tykänneet. Jos siis olet perinteisten, kotoisten pata- ja kaaliruokien ystävä, niin kokeile.


                                     REMPPAAJAN KAALIPATA

               noin       2 kg                     keräkaalta
                             400 g                    jauhelihaa
                             ½ dl                      siirappia
                             3 dl                       kermaa
                             3                           lihaliemikuutiota
              pari ripausta                        valkopippuria
                             3 rkl                      voita paistamiseen
                                                          vettä

Sulata valurautapadassa  voita ja kääntele siinä suikaloitua kaalta, kunnes se tulee läpikuultavaksi ja saa vähän ruskistuakin. Tee tämä muutamassa erässä, riippuen kuinka suuren padan omistat. Ruskista sitten jauheliha, lisää vettä vähän (vaikka pari dl), lihaliemikuutiot, valkopippuri ja siirappi. Sekoittele, että liemikuutiot sulavat.
Lisää nyt kuullotettu kaalisilppu joukkoon, lisää kerma. Sekoittele hyvin, laita kansi päälle  ja nosta pata  200 asteiseen uuniin. Anna olla tunti, kurkista pataan ja lisää tarvittaessa vettä vähän lisää. Älä laita liikaa, tämä ei ole keitto, kaalista irtoaa nestettä haudutuksen aikan reilusti.
Pienennä nyt uuni 150 asteeseen. Voit vaikka tunnin päästä pienentää uunia vielä 125 asteeseen. Kurkkaa välillä pataan. Jos näyttää hyvälle (niinkuin yleensä näyttää), anna hautua vähintään kolme tuntia. Voi olla enemmänkin. Ruoan täytyy näyttää hyvin haudutetulta. Maista sitten ja mausta lisää jos tahdot mausteisempaa.
Kutsu sitten joukkosi syömään. Voit keittää kyytipojaksi perunoita.  Tästä määrästä riittää useammallekin. Loput voit laittaa pakasteeseen vaikka pieniin rasioihin ja ottaa mukaan töihin evääksi. Niin minä teen.

Kaalipadan tuoksua uunista tuoksutellen

                                         Marjuska





                             

lauantai 19. tammikuuta 2013

                                               Purkuhommissa


Tänään jatkettiin välihuoneen purkamista. Lastulevyt ja 70-luvun paneelit pois. Ja katosta haltexit pois.  Alta löytyi hyväkuntoinen, vanha paneelikatto. Onneksi alkuperäiset katot on säilyneet, kun muita vanhoja pintamateriaaleja ei mitään ole tallessa. Jos ei sitten löydy jostain huoneesta vanhoja lautalattioita.


Jälleen löytyi tosi komeita hirsiä. Näin isoa hirttä ei vielä ennen ole löytynyt, katsoppa kuvasta! Täytyy vielä mitata tuo hirsi, mutta kyllä se varmasti ainakin 40 cm korkea on. Tämä seinä taidetaan jättää hirsipinnalle.



Tässä on Kotikumpu talviasussa! Tänään oli niin kaunis päivä ja valo on lisääntynyt huimasti verrattuna joulunaluspäiviin. 



Puusohva on  maalattu kahteen kertaan. Vielä tarvitsee kolmannen kerroksen. Kyllä siitä tulee kaunis nyt!



Tässä on kylpyhuoneen seinää. Meidän talon hirret ovat hyvin karkeaksi sahattuja. Jos niitä meinaa jättää näkyviin, niistä on pakko hioa karkeus pois, muuten jää tikkuja sormeen. Tumma värikin lähtee tietysti samalla, mutta eipä tuo ihan uudelle hirrelle näytä hiottunakaan. 
Hirsipinta on sellaista, että sitä haluaa "silittää" kädellä. Tämän näköistä siitä tulee sitten. 

Paljon saatiin tänään aikaan.  Yksi ystävä kävi katsomassa tässä yhtenä päivänä ja oli sitä mieltä, että vähän toivottoman näköinen on meidän urakka. Onneksi ei meistä itsestä vielä sille tunnu!

Marjuska






tiistai 15. tammikuuta 2013

                                             

                             Peltitötterö


Tänään laitettiin liesituulettimen putki piiloon. Teetettiin peltisepällä huuvan kanssa samanlaista ja saman  väristä peltiä oleva tötterö ja kiinnitettiin se peittämään rumaa putkea. Siitä kai tuli ihan näppärä kotelo. 


En osaa oikein noita tötterön kiinnityshommia (ne on minusta miesten töitä),   niin aloitin vanhan sivustavedettävän puusohvan maalauksen. Sohva on niitä ensimmäisiä yhteisiä hankintoja puolisoni kanssa meidän huusholliin. Ostettiin sohva vuonna 1977 Oulun puolesta joltain kuolinpesältä. 

Sohva oli silloin vihertävä, eikä ollut meidän mielestä yhtään hyvä väri. Nyt tykkäisin kyllä siitä väristä. Mutta sitä vihreää taitaa tulla liian kanssa meidän taloon, jos sohvakin vielä maalattais vihreäksi. Valittiin väriksi nyt sellainen kermanvalkoinen.  Aika hyvälle näyttää väri. Joudun varmaan maalaamaan sen kolmeen kertaan. Tuo tumma ruskea taitaa paistaa läpi kahdenkin kerran jälkeen. 

Sohvaan löysin muutama viikko sitten kierrätyskeskuksesta Marimekon Niitty-kuosista tehdyn tikkipeitteen. Moni varmaan muistaa kuosin, sitä oli kahdeksankymmentäluvulla monen värisenä. Ja tämä peite maksoi kokonaista kaksi ja puoli euroa. Kunto on erinomainen.  Väri sattui olemaan hailakan vihreä! Laitan kuvan siitä myöhemmin. Luulenpa, että se passaa tähän soffaan aika hyvin.   

Nyt mennään taas uudella innolla kohti kevättä!

Marjuska 


sunnuntai 6. tammikuuta 2013

VIRTAA RIITTÄÄ

Laitettiin tällaiset vanhanmalliset pistorasiat seiniin.  Ja sähköjohdot kulkevat seinän pinnalla, kuten vanhaan aikaan on ollut tapana. Näitä pistorasioita saa uutena Rakennusapteekista. Ehkä muualtakin, mutta sieltä me näitä hankimme. 


Nämä pikkuiset koukut löytyivät Helsingistä, Wanhassa Satamassa olleilta Naisten jouluisilta käsityömessuilta. Joku ystävällinen nainen näitä oli itse tehnyt ja häneltä nämä ostin. Sopivat meidän  keittiöön. 


                                              Tällaista tänään!
                  
                                                  Marjuska

perjantai 4. tammikuuta 2013

                                                                     Oma radio!


Enpä voi olla laittamatta kuvaa joululahjastani, jota hartaasti toivoin: oma radio Kotikummun keittiöön! Keittiö on ihan omissa oloissaan, erillinen tila, johon ei muualta radiot kuulu. Halusin just tällaisen retromallin, joka passaa just sinne. Pieni on ja sievä. Toisto ei ole stereotasoa, mutta riittää mulle kun ääni kuuluu!

                                 Marjuska
Purkuhommia

Nyt talvisydännä ei voi alkaa aukaisemaan lattioita, ettei pakkanen tule sisään. Tässä meidän rempassa lattian purkaminen tarkoittaa sitä, että puretaan niin kauan, että maa on vastassa. Ja seiniä ei voi alkaa pinnoittamaan ennen kuin lattia on laitettu jollekin mallille.

Siispä puretaan seiniä hirsipinnalle ja alkuperäiset katot etsitään uudemman panelin ja muiden vanhojen pinnoitteiden alta. Onpahan kesällä sitten rakentamista!

Nyt aloitettiin purkamaan välihuoneeksi ristittyä huonetta. Mikä siitä sitten tuleekin, aika näyttää. Voi tulla vaikka sellainen arkiolohuone.

Rakennusapteekista ostettu ovi on laitettu paikoilleen. Ovi on nyt sillä paikalla, missä oven paikka on alunperin ollut. Jostain syystä oviaukko oli siirretty huoneen kulmaukseen, kuten kuvasta näkyy. Löydettiin ihan samanlainen ovi, mitä talossa ennestään on.



Ja taas löytyi alkuperäinen katto. Se oli peitetty valkoisilla haltex-levyillä ja sitten vielä panelilla, ehkä 70-luvulla. Ja seinissä oli lastulevyt. Niistä haluamme eroon.




Tämä kuva on välihuoneesta kohti eteistä. Siitäkin välistä puuttuu ovilehti. Aukko on levennetty jossain vaiheessa aika leveäksi, joten saa nähdä mitä sille keksitään.Hirsien pinnassa on vanhoja sanomalehtiä vuodelta 1918. Saavat jäädä sinne seuraaville remppajille luettaviksi. 


Palataanpa vielä kyökin puolelle. Hellan reunukselta otettiin vanhat, ruskeat laatat pois. Tilalle laitettiin viisisenttiä kanttiinsa olevaa mustaa laattaa, joka passaa siihen kuin nenä päähän. Viimeistely on vielä vähän kesken, kuten näkyy. Kyllähän me huolellisempaa lopputulosta yritetään ja osataankin!


Meidän talon rakentajan käyttövoima on keltainen Jaffa! Se jos loppuu niin on paha paikka. Ja hyvälle se maistuu rakentajan rouvastakin, kun siellä pölyn seassa repii irti lastulevynpalasia. 

Lieden pintaan olen laittanut Rakennusapteekista ostettua Liesimustaa. Sillä on ihmeellinen vaikutus, pinta muuttui tosi hyvän näköiseksi sillä aineella. Luukut täytyy vielä käsitellä samalla aineella. 

Hyvälle tuntuu, kun arkikin alkaa juhlan jälkeen. Eiköhän se siitä taas ala edistymään. Sähkömies on aikonut tulla huomenissa jatkamaan keittiön sähköhommia. Saadaan sitten listat sinne paikoilleen. Sitten se alkaa olla valmis. Ja siitä tuli IHANA!!!

Marjuska