Maalasimme keittiön puuhellan ja sitä ympäröivän muurin valkoiseksi. Hella näyttää maalattuna paljon pienemmältä. Kuin ihana onkaan laittaa hellaan aina tuli, kun jatkamme remppaamista. Hetkessä keittiön lämpö nousee viidestätoista asteesta yli kahteenkymmeneen. Tuntuu niin kodikkaalle hommailla,  kun hellassa rätisee tuli. 

Ensimmäiseksi huokolevyn saumojen päälle kiinnitettiin ihan tavallista kassakonenauhaa pelkällä  vedellä.  Nauha peittää sauman, mutta ei liimaudu saumaan kiinni jotta levylle jää liikkumisvaraa. Sittten seiniin liisteröitiin  makulatuuritapettia. Se on tarpeen, jotta huokolevyn epätasaisuus sekä tumma väri peittyy.   Kassakonenauha kiinnittyy  liisterillä tapettiin kiinni. Juttu ei ole meidän keksintö, vaan on opiskeltu asia Perinnemestarien sivuilta.

Makulatuuritapetti on tilaustavaraa, sitä ei ollut tapettikaupassa. Sitä valmistaa Pihlgren&Ritolan tapettitehdas. Liisterinä käytettiin selluloosaliisteriä, siis sitä vanhalla reseptillä tehtyä, jossa ei ole lisättynä muoviliimoja. Sitten päästiin varsinaiseen tapetointiin. Kyllä tuli kaunista seinäpintaa! 

Keittiö on saanut lattian. Hankimme 19 cm leveää ja 5 cm paksua mäntylankkua. Ei nitise eikä natise! Lattia naulattiin päältäpäin reilusti kiinni. Ei haittaa, vaikka naulat näkyy. Se on osa tunnelmaa. Lattia maalataan Uulan harmaalla lattiamaalilla, väri on Usva. 

Keittiön katto on myös maalattu. Siitä tehtiin vihreä, lähin löytämämme vihreä sävy, joka muistutti alkuperäistä väriä. Sävy on nimeltään Vesiheinä. Se on myös Uulan maaleja, kuten kaikki käyttämämme maalit.

Puuhella on saanut pinnalleen ensimmäisen rappauskerroksen. Annetaan kuivua ja rapataan vielä toiseen kertaan. Sitten maalataan valkoiseksi. Puuhellan tausta sai myös rappauspinnan. Ja maaliksi saa samaa valkoista kuin hellakin. 

Hellan eteen löysimme vanhaintavarainkaupasta  ihanan vanhan, messinkisen hellaneduspellin.  Pelti oli melkein mustaksi hapettunut ja läikkäinen. Löysin netistä ohjeen sen puhdistukseen. Tein levitettävän seoksen suolasta, etikasta, vehnäjauhoista ja vedestä. Sen sivelin pullapensselillä pellin päälle. Heti alkoi kirkastumaan. Aika kauan sitä kesti pyyhkiä pehmeällä liinalla ja lopuksi vielä keittiöpaperilla. Viimeiseksi levitin siihen pintaan mehiläisvahaa. Siitä tuli juuri sopivan käytetyn näköinen. Naulataan se sitten lattian maalauksen jälkeen paikoilleen messinkinauloilla. 

P.S. Aiottiin jättä kaunista hirttä näkösälle keittiön seinälle, mutta muutettiinkin mieltä. Keittiössä on ovi kolmella seinällä ja kahdella niistä vielä ikkuna. Olisi mennyt aika silppuiseksi yleistunnelma. Päätettiin levyttää kaikki seinät ja laittaa tapettia. Jätetään hirttä näkyviin johonkin toiseen paikkaan.

Nyt ollaan sitten tässä vaiheessa. Keittiön lattiaan on puhallettu sellueriste. Eilen illalla laitettiin päälle paperi. Seuraavaksi on sitten lattialautojen vuoro. Tarkoitus on löytää leveää ja paksua lattialautaa. Joka maalataan varmaankin vaalean harmaaksi.  

Siitä se pikku hiljaa edistyy. Mieli on iloinen ja  odottavainen! Joka päivä siellä täytyy käydä katselemassa. Aina ei ehditä mitään tehdä, mutta suunnitellaan ja ihastellaan.

Löysin ihanan, pienen runon, joka kuvastaa mielialaani katsellessani rakasta talovanhustamme. Runo on Ilpo Tiihosen ja kuuluu näin:

Tarvitset lujan päätöksesi

sen, minkä olet tehnytkin-

että täällä minä elän

enkä käänny takaisin.

Löysin joku aika sitten netistä jonkun blogista hauskan idean. Leikkasin aikakausilehdestä kauniita sivuja, jotka päällystin kirjankansimuovilla. Siis kontaktimuovilla. Sitten ompelin muovitetuista sivuista pussukoita, joihin ompelin vuorin ruudullisesta puuvillakankaasta. Ja voi kun tuli hauskoja säilytyspussukoita!

Ajattelin nauttia kahdesta arkivapaastani tehden just sitä mitä huvittaa. Niinpä otin ompelukoneen esille ja rupesin toteuttamaan suunnitelmiani. Löysin joku viikko sitten kierrätyskeskuksesta pienen pöytälampun, jonka varjostin oli oikeasti ruma. Purin vanhan pellavatyynynpäällisen ja ompelin siitä uuden varjostimen. Kiinnitin siihen joskun virkkaamani ruusun. Päälle asettelin kirppispitsiliinan. Jo tuli romantiikkaa kerrakseen!

Remontti on jälleen edistynyt. Rossilattian pohjimmaiset laudat on paperoitu. Puukuitulevyä on laitettu hirsiseinien peitoksi. Ja ihana tapetti keittiöön on hankittu! Tapeti löytyi Pihlgren&Ritolan paperitapettivalikomista. Tapetti on nimeltään Ruusuruutu tai jotain sinne päin. Kirja oli "Isoäidin aikaan" josta löysimme tämän ihanuuden.

Liike, joka myi tätä tapettia, ei myynytkään tapettiin sopivaa selluloosaliisteriä. Se täytyy tilata suoraan tehtaalta. Palvelu Pihlgren&Ritolan tehtaalla oli aivan loistava. Laitoin sinne eilen aamulla s-postina kyselyn että voinko tilata sitä heiltä suoraan. Postiini vastattiin heti ja päivällä sieltä vielä soitettiin perään ja niin sain tilattua liisterin samalle päivälle. Vaikka eipä sitä ihan heti päästä vielä liisteröimään. Monta hommaa on ennen sitä. Mutta hyvin suunniteltuhan on puoleksi tehty, sanoo vanha kansa.

Ulko-ovet saivat uuden maalin rapistuneen tilalle. Maali on Uulan pellavaöljymaali, sävy Myrsky.

 

Maata näkyvissä! Kaikki on poistettu lattiasta pohjalautoihin saakka. Muutamia lautoja joudumme uusimaan kun ovat päässeet lahoamaan. Täytyy tehdä vähän lisää "kissanluukkuja" kivijalkaan, jotta ilma pääsee kunnolla kiertämään lattian alla.

Pikkukuistin edusta sai uudet portaat. Entisistä meni jalka läpi, vanhat kun olivat.

Tämä ihanuus on peräisin paikkakunnalta, vuosikymmeniä vanhasta pelakuusta. Sain pistokkaan  keväällä ystävältäni lahjaksi. Jospa saan sen talvehtimaan ja sitten iloa siitä pitkäksi aikaa!

Pelakuut ikkunalla. Siirsin pelakuut jo sisäpuolelle pihamaalta, talvea odottamaan.

Kirppisten kiertelyä

Vanha talomme suorastaan tarvitsee vanhoja kukkakuppeja. Niitä oli kertynyt jo ennestään vuosikymmenten aikana aika monta paria. Tänä kesänä olen bongaillut kirppiksiltä erityisesti ruusukuppeja ( ei tarvi olla Arabiaa, riittää että on tarpeeksi kaunis), ystäväni innoittamana ( Kiitos Oili!).  Kiltti aviomieheni jaksoi pysähtyä joka kirppikselle kanssani kesälomareissulla!

Elämäni ensimmäinen puuhella tarvitsee kauniita ja kestäviä kattiloita, välttämätöntä suorastaan!

Niitäkin onneksi löytyy kirpputoreilta. Pienempi kattila on Porin Valun emaloitu teräspata. Löytyi Espoosta Fidan kirppikseltä kerran. Kahvipannun kuviointi on Esteri Tomulan käsialaa. 

Tämän sokerikon ja kermakon mieheni löysi kierrätyskeskuksesta. Leiman perusteella jotain amerikkalaista tuontitavaraa, kaunista. Sama se, mistä on kotoisin!

Nämä purkit ovat lähteneet matkaan myös kirppiksiltä, paitsi suurin ja erikoinen on työkaverini minulle antama. 

Tämä kipsitaulu on kulkenut mukana jo kohta kaksi vuosikymmentä. On yksi rakkaimmista esineistä.

Arabian ruokakaluston olemme ostaneet vuonna  1977 huutokaupasta. Sitä käytetään vain jouluisin. Kalustossa on syvät ja matalat lautaset, asetit, erinäiset tarjoiluastiat, siis koko serviisi. Tytön pääpatsas on myös ihana löytö!

Tällaista tapettia löytyi keittiön hirsiseinästä, kun poistimme levyt ja pinkopahvit. Ihan samanlaista ei löytynyt Pihlgren&Ritolan tapettimallistoista, samantapaisia kyllä. 

Katosta löytyi myös palanen vanhaa kattolistaa. Helmipanelointi katossa on maalattu samalla vihertävän sävyllä kuin lista. Niin kaunista! Ehkä jatkamme samalla värimaailmalla, kunhan sisustusvaiheeseen päästään kettiössä.

Keittiö on purettu, seinät hirsipinnalle ja lattiasta on poistettu kaikki hiekalle asti. Lattiassa oli muovimatto päälimmäisenä, sitten lastulevy ja vuorivillaa. Niiden alla haltexia, paperia ja pahvia. Lopuksi löytyi kattohuovan palasia. Niiden alla on kymmenen senttiä hiekkaa ja sitten vielä turvetta. Tarkoitus on poistaa vielä hiekat ja turpeet. Ostimme puruimurin, jolla toivottavasti saamme poistettua hiekan ja turpeen. Alla  laudoitus, lattia on rossilattia. Puramme kaiken pois, kunnes vastassa on maapohja. Näiden jälkeen pääsemme rakentamaan uusia pintoja. 

Keittiössä on tosi upeat hirret, paksut ja hyväkuntoiset. Pienen pieneiä nauloja täytyy poistaa satoja. Pinkopahvi on ollut hyvin naulattuna! Jätämme yhdelle seinälle näkyviin hirret. Toisille seinille laitetaan puukuitulevyä ja pinnalle jotain kaunista Pihlgren&Ritolan paperitapettia.  Kahta erilaista vanhaa tapettia löytyi palaset. Ihan samoja ei ollut P&R:n mallikirjoissa mutta samantapasia löytyy..

Hirren pinnalla näkyvät vaaleat läikät ovat sanomalehtipaperia. Lehdet ovat vuodelta 1917

Tiskipöydän takaseinässä on pätkä tiilimuuria. Vanhaa ja kaunista, ehkä hyödynnämme sen kunhan alamme rakentamaan keittiötä.

Katto oli laskettu alas liesituulettimen ja pesuhuoneen ilmanvaihdon postoputkien asentamisen takia. Alta löytyi hyvässä kunnossa oleva helmiponttipanelikatto. Aivan ihastuttava, väriltään vihertävä. Jätämme sen katoksi. Putket siirretään ullakon puolelle.

Hiekkaa näkyvissä!

Puuhellan ja tiskipöydän takana oli kauniita laattoja. Laatat ovat varmaan jostain seitsemänkymmentäluvulta. Sain irroitettua jonkun verran laattoja ehjänä. Hyödynnän ne joskus jossain.

Halpahallista löytyi ihana ja edullinen kynttiläkupponen. Laitoin sen riippumaan kuistin ikkunan eteen.